THE QUIETS: Take A Flight With The Quiets

Arvio julkaistu Soundissa 09/2001.
Kirjoittanut: Pekka Laine.
Traditio on vaarallinen ase liian nöyrän ja tottelevaisen käyttäjän käsissä. Oli musiikinlaji mikä tahansa, voi liika menneisyyden lakien kunnioittaminen johtaa ankaraan taiteelliseen seisahtumiseen tai suoranaiseen aivokuolemaan.

Arvio

THE QUIETS
Take A Flight With The Quiets
Ovaltone

Traditio on vaarallinen ase liian nöyrän ja tottelevaisen käyttäjän käsissä. Oli musiikinlaji mikä tahansa, voi liika menneisyyden lakien kunnioittaminen johtaa ankaraan taiteelliseen seisahtumiseen tai suoranaiseen aivokuolemaan. Mutta oivaltava ja oikeasti historiallisiin tyyleihin perehtynyt tekijä voi loihtia vanhoista metkuista erinomaisen viihdyttävää musiikkia nykyajan kuluttajan vaativiin tarpeisiin. Helsinkiläinen rautalankayhtye The Quiets on hyvä esimerkki tällaisesta positiivisesta perinteikkyydestä.
Yhtye on kitaristi Sam Saarvan johdolla hionut kaikuisen kitaran taidettaan jo parinkymmenen vuoden ajan. The Quietsin lähtökohdat lepäävät vankasti The Shadowsin ja suomalaisten rautalankayhtyeiden 1960-luvun alussa paaluttamassa maaperässä. Yhtye on vähitellen levitellyt lonkeroitaan saman ajan elokuvamusiikin ja yleisviihteen puolelle ja ottanut suvereenisti haltuun eurooppalaisen instrumentaalimusiikin klassiset konstit. Uudella albumilla yhtye pistää sovituksellisen ja tulkinnallisen osaamisensa peliin ja lopputuloksena on loistava viihteellinen trippi hyvin pukeutuneiden nuorten miesten aikakauden tunnelmiin.
Yksinomaan lainamateriaalille rakentuva kokonaisuus starttaa Dimitri Tiomkinin mahtavalla Town Without Pity -sävelmällä ja jatkaa kulkuaan unenomaisissa ja vahvasti elokuvamaisissa tunnelmissa viipyillen. Pahimmat rautalankakliseet ja puuduttavat normitwistit on korvattu kaikuisilla ja romanttisilla tunnelmapaloilla. Saarvan jylhän kitaroinnin tukena soi tyylikäs avaruusajan viihdeurku, ja taustalla haamuilevat piano ja vibrafoni.
Muun muassa Erik Lindströmiltä ja Rauno Lehtiseltä lainatut sävelmät soivat yhtä aikaa sekä perinteikkään kauniisti että salakavalalla hulluudella höystettynä. The Quiets hallitsee taitavasti sen keinotekoisen, aikanaan äärimoderniksi mielletyn outouden tunnun, joka teki alkuperäisen avaruusajan popista niin viehättävää. Näissä vätvättävissä kaiuissa ja omituisissa melodioissa on tunnetta ja huumoria juuri sopivassa suhteessa. 

Lisää luettavaa