Elokuvamusiikkia sekä erinäisiä bändilevyjä muun muassa Hexvesselin riveissä työstänyt multi-instrumentalisti Kimmo Helén on ensimmäisen soololevynsä äärellä. Ja kyseessä onkin soolo sanan varsinaisessa merkityksessä, sillä Helén vastaa itse lähes kaikista levyn soittosuorituksista.
Helénillä shamanismi ja kansanmusiikki paiskaavat kättä vahvojen, jopa popahtavien melodioiden kanssa, erityisesti kertosäkeissä. Paino on kuitenkin psykedeelissävytteisessä ja jopa unenomaisessa tunnelmoinnissa. Mistään otsa kurtussa synkistelystä ei ole kyse vaan melankoliasta ja kauniista surumielisyydestä. Paras esimerkki tyylistä on Muinainen muoto, joka kalevalamaisen säkeistön jälkeen kasvaa eeppiseen kertosäkeeseen, jonka laulumelodia koukuttaa välittömästi.
Arviolevyn saatteessa kerrotaan, ettei Helén asettanut itselleen genrerajoja, mutta siitä huolimatta kokonaisuus pysyy raameissa eikä poukkoile tyylistä toiseen. Itse asiassa pieni rönsyily olisi tällä kertaa ihan tervetulluttakin, levyn jälkipuoliskoa kun uhkaa hienoinen monotonisuus “pirteämpien” kappaleiden painottuessa alkuun.
Mutta tämä on vain pieni kauneusvirhe muuten mainiossa ja tunnelmallisessa levyssä.