THE RAMONES: Hey Ho Let´s Go! – Anthology

Arvio julkaistu Soundissa 08/1999.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Keep it simple, stupid! Jääkiekkovalmentaja Juhani Tammisen motto sopii Ramonesin menestysreseptiin kuin nyrkki silmään. Niin kauan kuin nahkatakkinelinelikko jaksoi sahata tarpeeksi yksinkertaisesti ja melodisesti, musiikki sai suun virneeseen ja kumitossuun kyytiä.

Arvio

THE RAMONES
Hey Ho Let's Go! - Anthology
Rhino

Keep it simple, stupid! Jääkiekkovalmentaja Juhani Tammisen motto sopii Ramonesin menestysreseptiin kuin nyrkki silmään. Niin kauan kuin nahkatakkinelinelikko jaksoi sahata tarpeeksi yksinkertaisesti ja melodisesti, musiikki sai suun virneeseen ja kumitossuun kyytiä.
Ramones oli ensimmäinen newyorkilainen punk-bändi, joka julkaisi albumin suurella levy-yhtiöllä. Kansiaan myöten klassisella esikoisalbumillaan yhtye oli hämmästyttävä hybridi Nuggets -levyjen autotallipsykedeliaa, 60-luvun tyttöbändien herkkää melodisuutta ja luolamiesasennetta. Nopeasti seuranneet Leave Home ja Rocket To Russia pysyivät samoilla kaduilla ja takapihoilla ja tekivät parhaansa kiteyttääkseen Ramones -soundin äärimmilleen.
Kronologisesti etenevä kahden cd:n ja 58 kappaleen Anthology tekee selväksi mistä Ramonesissa oli kyse. Ensimmäisen levyn lähes kaikki 33 biisiä purevat kuin perseeseen ammuttu terrieri tai herkistävät kuin ensisuudelma koulun diskossa, mutta edes Ramonen veljekset eivät pysyneet ikuisesti nuorina. Pleasant Dreamsista lähtien musiikissa ei ollut samaa riehakkuuta ja irtonaisuutta kuin aiemmin. Biisit pitenivät jopa neljään minuuttiin ja yhtyeen käyrä kääntyi muutenkin vääjäämättömään laskuun. Rock-tähdistä tuli sarjakuvasankareita.

Lisää luettavaa