REETALEENA: Avaimet

Aluksi karkea pelkistys. Suomenkielinen moderni r&b ja hip hop eivät toimi. Soitto ja samplet saattavat pelata, mutta se vokaalinen anti! Räpäyttäjien lahjakkuus rajoittuu riimittelyyn. Musikaalisuus ei järin usein sanavyöryissä pilkahtele. Amerikassa sentään pöllömpikin gangsteri tajuaa joskus vetää henkeä. Laulajien fraseeraus on sitä sun tätä ja sielukkuutta tavoitellaan honottavilla nenä-äänillä. Rippileirillä ei opita samoja asioita kuin baptistikirkon kuorossa.

Husky Rescuessa kunnostautunut Reetaleena ei kuulu pahimman lajin nenälaulajiin. Albumin parhaat palat (Avaimet, Elokuvaa, Pois päin) lupailevat, että hänestä saattaa kehittyä kelpo lauluntekijä, kunhan kokemusta kertyy ja sanoitukset asetetaan kriittiseen syyniin ennen levytystä. Näillä eväillä voi vielä syntyä kelvollista India.Arien tyyppistä, ajatuksen kanssa tehtyä soulahtavaa poppia.

Valitettavasti Reetaleenan esikoisalbumi on toteutettu kertakaikkisen valjusti. Laulu ja sanat jäävät eriparisiksi. Hampaaton tuotanto on kuin iskelmäasemia varten puleerattu.