Lupaavassa nosteessa oleva nuori lontoolaisbändi toivoi Metal Hammerin haastattelussa, että heitä ei enää kutsuttaisi metalcoreksi. Viisikko katsoo, että debyytti City Of Vultures on ensi-ep:tä monipuolisempi ja tarkoittaa uloskirjoittautumista metalcore-genrestä. Pelikenttä on taatusti laajempi, mutta kun City Of Vultures tuottaa mielikuvia Bullet For My Valentinesta sekä sitä ärjymmistä yhtyeistä, ja tausta on vielä selvästi kuultavissa, ei m-sanaa voi ohittaa.
Jatkossa tilanne voi olla toinen, sillä Rise To Remain on omimmillaan, kun laulaja Austin ”Brucen poika” Dickinson on melodisimmillaan. Biiseissä on enemmän koettavaa ja kuunneltavaa bändin pysyessä erossa äärimmäisyyksistä. Aina mörinälauluun ja sitä tukevaan räyhäävämpään soittoon karatessaan Rise To Remain taantuu kasvottomaksi metelibändiksi. Puhtaammilla ja melodisemmilla osuuksilla bändi on tarttuva ja huomattavasti vakuuttavampi. Ero on niin selvä, että brutaalimman puolen voi ennustaa karsiutuvan minimiin.
Jos Rise To Ramain nousee niin korkealle kuin brittilehdistö uskoo ja toivoo, arvelen sen tapahtuvan bändin melodiseen metalliin kallellaan olevan osaamisen kautta.