ROB: Satyred Love

ROB
Satyred Love
Source

Robin musiikissa on kiva progressiivinen ote. Viimevuotisella Don't Kill -albumilla ranskalaistaiteilija hurmasi taivaisiin kurottavien melodiajuoksutusten, toisteisten teemojen, kasarisyntikoiden ja yltiöromantiikan erittäin elokuvallisella liitolla. Levy oli kuin täydellinen ääniraita 70-luvun parhaiden eroottisten elokuvien kohtauksiin, joissa näyttelijöillä on vaatteet päällä. Turhaan ei miestä nimitetty rakkausprogen ruhtinaaksi.

Satyred Love -levyllä 70-lukuinen suuruudenhulluus on monin paikoin korvattu 80-luvun rytmikkäämmällä ilmaisulla. Rob esittäytyy tällä kertaa jonkinlaisena kasari-Gainsbourgina, viettelyn viileänä ja arroganttina, mutta kuitenkin hieman nuhruisena ammattilaisena. Levyn tunnelma on esikoiseen verrattuna vähän tummempi, musiikki vähän funkympaa. King Lover olisi kuulunut jopa Airin 10 000 Hz Legend -albumin ehdottomaan eliittiin, liki lastenlaulumaisesti leikittelevä lemmenlaulu Never Enough on Robin ikioma täydellinen pophitti ja raukea r'n'b-chanson Do You Mind If I Keep On Watching You sitoo musiikin 2000-luvun alkuun.

Robin musiikkia olisi ehkä osuvampi kuvailla regressiiviseksi kuin progressiiveksi, sillä miltei kaikki sen elementit ovat suoraan menneisyydestä. Tämä Robin yhdessä toisen Air-suojatin eli Jack Kahanan kanssa tuottama albumi on taas yksi erinomainen osoitus ranskalaisten pop-arkeologien positiivisesta ja ennakkoluulottomasta suhtautumistavasta lähdemateriaaliinsa. Kun nuoret brittiläiset popeksentrikot käpertyvät kovin mieluusti Captain Beefheartin ja Syd Barrettin kaltaisen tietoisesti hankalan musiikin ympärille, ranskalaiset pystyvät nauttimaan muovisimmistakin 80-lukun megahiteistä ilman ironian häivää, ja suodattamaan hyvän olonsa suoraan omaan musiikkiinsa. Juuri sen takia Rob on yksi aikamme suurista viihdetaiteilijoista.