ROBBIE WILLIAMS: Escapology

ROBBIE WILLIAMS
Escapology
Chrysalis

Hullua, että kiinnostavinta Robbie Williamsin uudessa levyssä on spekulointi siitä, miltä hänen seuraava levynsä tulee kuulostamaan. Lokakuussa EMI kertoi tehneensä Robbien kanssa massiivisen 80 miljoonan punnan sopimuksen, mutta tähden biisintekijäpartneri Guy Chambers, jolla on oma miljoonien puntien kustannussopimus EMI:n kanssa, kieltäytyi Robbien vaatimuksesta säveltää eksklusiivisesti vain hänelle, jolloin Williams sanoi yhteistyön irti. Vaikea kuvitella, miten RW tulee toimeen ilman entisen kumppaninsa erittäin terävää sävelkynää, joka on tämänkin levyn neljästätoista varsinaisesta raidasta kirjoittanut kaksitoista. Samalla hän on toiminut toisena tuottajana ja yhtä kappaletta lukuun ottamatta myös sovittajana.

Millainen kokonaisuus näppärästi nimetty Escapology sitten on? Jos julkisuuden iloista ja kiroista tilittäminen ei lainkaan kiinnosta, voi albumi olla puuduttavaa kuultavaa, isoista ja tarttuvista kertosäkeistä huolimatta. Robbie on kuitenkin teksteissään tarkkanäköinen, hauska ja koskettavakin. Ohilyöntejäkin sattuu, kuten avausraita How Peculiarin kertosäkeen turhan suora ja macho tilitys. Pääosin tunnustukselliset tekstit kuitenkin osuvat maaliin, kuten esimerkiksi singleraita Feelin lause: "Before I fall in love/I´m preparing to leave her". Myös Chambers on vedossa ja sekä balladit että menevämmät kappaleet toimivat laadukkaasti. Ainoastaan muutamat soulmaisemmat palat kuulostavat hieman väkinäisiltä. Lieneekö näiden takana toive ottaa haltuun Yhdysvaltojen markkinat? Vaikka miehen suosio Euroopassa on valtava, on hänessä kuitenkin niin paljon särmää, että EMI:llä on paljon työtä käsissään, jotta ura rapakon tuolla puolen saataisiin lentoon.

Escapology on, ehkä myös tästä syystä, osittain äänitetty Los Angelesissa ja kaupunki onkin Robbien tekstien aiheena kahdessa laulussa. Sekä Song 3 että Hot Fudge ovat näkemykseltään hyvin lähellä David Bowien Aladdin Sane -ajan dekadentteja tekstejä. Samaa maata on Me And My Monkeyn huumehöyryinen matka Las Vegasiin trumpettien säestämänä.

Come Undone on järjestyksessä ensimmäinen levyn kappaleista, joka ei ole Chambersin sävellys vaikka sellaiselta kuulostaakin. Toinen, laulajan itsensä säveltämä Nan`s Song, on hieman kömpelö, mutta kuitenkin koskettava kunnianosoitus edesmenneelle isoäidille. Muualla RW hoitaa rakastettavan, kuuluisuudenkipeän lurjuksen roolinsa hienosti, täysosumana Handsome Man missä hän neuvoo: "Give in and love it, what´s the point in hating me?/You can´t argue with popularity/Well you could but you´d be wrong." Samassa laulussa hän myös paljastaa Akilleen kantapäänsä: "If you drop me/I´ll fall to pieces on ya/If you don´t see me/I don´t exist." Onkohan kappaleen 12-kielisellä soitettu kitarasoolo nyökkäys The Byrdsien So You Wanna Be A Rock´n´roll Starille?

Kaikki tämä kuuluisuuden pohtiminen tuo pakostakin mieleen Morrisseyn. Missään ei olla häntä niin lähellä kuin levyn toisessa piilobiisissä, jossa Robbie osoittaa olevansa samalla tavoin sekä hillittömän hauska että pitkävihainen: "Does God ever get it wrong?/Where has Gary Barlow gone?"