Robbie Williams on julkisuuskuvaltaan ja ulosanniltaan megatähdistä miellyttävimpiä. Miehen silmäkulmassa väijyy pilke, kun monilla muilla sieltä löytyy liiallisesta diivailusta johtuva näärännäppy. Tai löytyisi, jos karma toimisi. Tai ehkä löytyykin, mutta se meikataan pois. Ääh…
Pilkkeestä en tiedä, mutta vanha balladeja vääntävä Robbie on hävinnyt. Tilalle on tullut verkkareita ja simpukkakärkisiä lenkkareita käyttävä kasari-b-boy. Robbie räpäyttää: ”Two-two for the two-ting/tong-ting two stonking/Wu-Tang with the bling-bling/I spin with a tin-tin gin grin.” Ööh…
Ehkä jotkut taustat toimivat, mutta kurnutuksen läpi on ylivoimaisen vaikea sanoa. Biiteissä ja tyyleissä ei säästellä. Kaikkea kokeillaan. Tilastollisesti olisi luullut jonkin toimivan, mutta niin ei käy.
Jokainen biisi, nekin jotka eivät ole kierrätystä, kuulostavat jonkun muun musalta. Ja versioinnit menevät yli ymmärryksen. Kuka tarvitsee uutta versiota Stephen Duffyn ällöttävästä Kiss Me -raidasta? Luuliko joku, että se naivismi joka teki Manu Chaon Bongo Bongista herkän, säilyy Robbien käsittelyssä?
Robbie Williams on Englannin Jope Ruonansu. Tätä levyä kannattaa kaupasta kysyä nimellä Engshits.
