Williamsin 10. sooloalbumi palaa 12 vuoden takaisen Swing When You’re Winning -albumin tyyliseen yökerhoviihteeseen. Frank Sinatran ja Bobby Darinin kiiltokenkien sovittelusta on edetty rennompiin inkarnaatioihin Louis Priman, Fred Astairen, Cab Callowayn ja Roger Millerin ikivihreissä kuoseissa. Lähes puolet kappaleista on Robbien omaa tuotantoa ja sen verran laadukasta, että pari standardia kuulostaa ummehtuneemmilta. Oma Go Gentle on kerrassaan mainio ja hellä pianopop-helmi, jossa Bacharach kohtaa John Grantin.
Swings Both Ways vihjaa seksuaalisella identiteetillä leikittelyyn, ja musikaalimaisen nimikappaleen hilpeässä veljeilyssä Rufus Wainwrightin kanssa kaapin ukset heiluvatkin kuin saluunan ovet. Samansuuntaista pohdiskelua edustavat myös Olly Mursin kanssa rentoiltu ”toiseuden” Disney-klassikko I Wan’na Be Like You sekä lopputilitys No One Likes A Fat Pop Star. Ihmemaa Ozin linnunpelätin avainlaulu If I Only Had A Brain virittyy hyvin vakavaksi ja hurmaavaksi slovariksi. Sydämellisyydessään rikkumaton on myös Lily Allenin kanssa murmutettu Dream A Little Dream. Taitoa, tunnetta ja yleisöystävällisyyttä Robbiella on riittämiin, mutta pintakiillon varmistelu himmentää studiokeikan eloisuutta.
