ROBBIE WILLIAMS: Sing When You´re Winning

ROBBIE WILLIAMS
Sing When You´re Winning
Parlophone

Esikoisalbumillaan Robbie Williams kertoi haluavansa viihdyttää meitä. Sen hän on totisesti tehnyt.
Yrittäessään unohtaa Take Thatin aiheuttamat traumat Robbie Williams lihoi, parroittui, sekoitti päänsä huumeilla ja viinalla ja hännysteli uransa huipulla olleita Gallagherin veljeksiä. Nyt osat ovat vaihtuneet. Kaikki mihin Robbie koskettaa tuntuu muuttuvan kullaksi ja rajut riidat ovat repimässä kahdella ensimmäisellä levyllään säväyttänyttä rock-yhtyettä riekaleiksi. Entä mitä kuuluu muille Take Thatin jäsenille? Mark Owen julkaisi ylikiltin indie-albumin ja katosi kuvioista, Elton Johnia ihailevan Gary Barlowin toinen albumi floppasi pahasti ja ne kaksi muuta söpöliiniä luultavasti toivovat, että rahat riittävät ja heidän ei tarvitse mennä oikeisiin töihin.
Robbie Williamsin kahta sooloalbumia (Life Thru A Lens, 1997 ja I've Been Expecting You, 1998) on myyty miljoonia kappaleita ja hänestä on tullut yksi maailman suurimmista pop-tähdistä. Sing When You're Winning -albumilla Robbie ja hänen aiemmilta levyiltä tuttu tuotantotiiminsä jatkavat hyväksi havaitun sapluunan parissa. 12 kappaleen joukosta riittää hittisinglejä kolmen kuukauden välein julkaistavaksi ainakin ensi vuoden loppuun asti eikä häpeilemätöntä populistisuutta ole edes yritetty verhota mihinkään muuhun. Robbie on viihdyttäjä ja helppoheikki eikä mikään angstinen taiteilija. Hänen kolmas albuminsa on tuotekehittelyn huipputulos. Se on albumi, johon kukaan Robbiesta pitävä ei voi olla pettynyt.
Kahden ensimmäisen albumin tavoin tälläkin kertaa on tarjolla tavaraa pop-musiikin sekatavarakaupan kaikilta hyllyiltä. Toiveikas Better Man -balladi on parempi kuin esikoisalbumin Angels ja melkein yhtä hyvä kuin Take Thatin Back For Good. Kadonneelta The Lightning Seeds -hitiltä kuulostavan Singing For The Lonelyn melodia leijailee kevyempänä kuin helium, mutta Forever Texas on southern boogieta tai jotain muuta juurevaa jytää. Vaikka kaikki kappaleet ovat tietenkin Robbielle räätälöityjä, ei voi kuin ihmetellä kuinka kotonaan hän on näinkin erilaisia lauluja tulkitessaan.
Aerosmithisti rokkaavalla Kidsillä vierailee Spinning Around -videon perusteella erittäin hyvässä lihassa liihotteleva Kylie Minogue, mutta biisi tuskin saa radiosoittoa ainakaan Britanniassa, sillä sen lopussa Robbie rappaa erehdyttävästi Neil Tennantilta kuulostaen, että "press be asking do I care for sodomy/I don't know/yeah, probably." Melodialtaan lähinnä ajattomaksi kuvailtavissa oleva By All Means Necessary puolestaan osoittaa Robbien oppineen laulamaan ja naurattaa "you won't be dating a teacher/you'd rather shag a manic street preacher" -riveillä. Levyn tekstit ovat muutenkin liki yhtä hauskoja kuin Robbien haastattelut. Minusta tuntuukin siltä, että Robbie Williamsin menestyksen takana ei ole suurta salaisuutta, vaan hän onnistuu kaikessa ja on kohonnut kansallisaarteeksi vain olemalla oma itsensä. Eikä siinä ole mitään halpaa tai halveksittavaa. Robbie Williamsin kolmannella albumilla laulaa voittaja.