Robbie Williams ei ole enää nuori leijona. Hän on 38-vuotias vantteruuteen taipuvainen mies. Jos Robbie ei pidä varaansa, hänet luetaan pian samaan liigaan Paul Ankan ja Tom Jonesin kanssa.
Yhdeksännellä albumillaan Robbie haluaa viihdyttää vähän liikaakin. Rinta rottingilla esitetyssä Be A Boy -ohjelmanjulistuksessa hän laulaa osoittelevasti: ”They said the magic was leaving me/I don’t think so.” Siitä on liiankin helppo olla eri mieltä. Robbie kadotti magiansa Escapology-levyn (2002) jälkeen eikä ole vieläkään löytänyt sitä uudestaan.
Nokkavasti nimetyllä levyllä Robbie Williams sentään yrittää. Hän on jopa tehnyt pari biisiä Take That -kumppani Gary Barlow’n kanssa. Niistä Candy pompahtelee niin helposti ja tarttuvasti, että sen olemassaolon unohtaa välittömästi. Different puolestaan on taas yksi epäonnistunut kurotus kohti Angels-ikivihreän mahtavuutta.
Take The Crown on siitä kummallinen levy, että se sohii vähän joka suuntaan – tällä kerralla Robbie ei sentään räppää – mutta vaikuttaa silti tylsältä ja turvalliselta. Sillä ei ole minkäänmoista omaa luonnetta. Aika usein Robbie Williamsin uutuus kuulostaa vain hömppä-Coldplaylta.
