Robert Plantin ura on mielenkiintoisessa vaiheessa. Dreamland (2002) toi kuultavaksi miehen juuria ja kumarsi niille, jotka sen ansaitsivat. Mighty Rearranger (2005) puolestaan ammensi afrikkalaisesta bluesista ja loi nykyhetkeen kiehtovaa sulaumaa. Raising Sand jatkaa samankaltaista kaivautumisprosessia, mutta on olennaisesti erilainen. Kyseessä on hedelmällinen duettoalbumi bluegrass-kuningatar Alison Kraussin kanssa.
Nyt mennään syvälle metsään ja aavoille preerioille. Ei kuitenkaan päätäpahkaa rytisten, vaan tutkien ja hiiviskellen. Laahaavan rauhallisen albumin instrumentaalikudelmassa leijailee paikoin tunnistettava haamu. Ei sille mitään voi, että Zeppelinin henki ruumillistuu Plantin läsnäolossa, vaikka taustalla soittava bändi vetelisi pelastusarmeija-beatiä.
Hankkeen moottorin, tuottaja T-Bone Burnettin, osuus keitokseen tuntuu niin vahvalta, että hänen nimensä voisi huoletta nostaa tekijöiden joukkoon. Burnettin soundi on tunnistettava ja erittäin harkiten rakennettu. Se on oikeissa paikoissa sopivasti rujo, toisaalta siitä voi löytää myös jäämiä Angelo Badalamentin Twin Peaks -soundtrackista tai Roy Orbisonin tuotannosta. Raising Sand on sen tason crossover-keitos ja juurisukellus, että siihen kannattaa tutustua, vaikka ei kummankaan duetistin innokkaimpiin faneihin lukeutuisikaan.