SATIRNINE: Void Of Value

SATIRNINE
Void Of Value
White Jazz

Näin hiljattain ruotsalaisen Satirninen haastattelun, jossa bändin kitaristi Canan Rósen kertoi, että rokkihomma on vain väliaikainen elämänvaihe eikä hän oikein edes tunne oloaan kotoisaksi kiertue-elämän hullunmyllyssä. Voi olla hankala tämän jälkeen levy-yhtiölle perustella, minkä helvetin takia bändiltä pitäisi julkaista edes levyjä.

Takana siis ovat ne ajat, jolloin Hellacoptersin menestyksellä kannuksensa hankkinut White Jazz -yhtiö oli pelkällä nimellään laadun tae. Satirninen debyyttialbumilla muotoseikat ovat kunnossa ja flikat soittavat pikkunäppärästi rämisevää garagea, mutta rutiinilla, joka istuu paremmin toimistosihteerille kuin musikantille. Biisit ovat kovin keskinkertaisia ja pahimmalta korviin kalskahtaa tyylin vaappuminen hittisoundien välillä. Milloin Satirnine ei rokkaa melodisesti Sahara Hotnightsin malliin, vetää se simppeliä autotallihassuttelua, jossa Sweatmasterin sielukkuudesta tai Hivesin ryhdikkyydestä ei ole tietoakaan.

Kovasti on rokkimeiningin tasa-arvo kasvanut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, mutta Satirnine palauttaa mieliin, miksi tyttöbändeillä oli pitkään huono maine. Jos tarjottavana ei ulkomusiikillisia apuja, on lopputulos useasti täysin yhdentekevä.