SCENT OF FLESH: Roaring Depths Of Insanity

Arvio julkaistu Soundissa 02/2003.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
Kova veto Imatran pojilta valita ilmaisutyylikseen äreä death metal, kun suurelle suosiolle voi saman tien vilkuttaa heiheit. Suolenrevintäsanoituksia myöten puhtaalla deathillä ei enää nousta isommille lavoille, ellei laulajan nimi satu olemaan Glen Benton.

Arvio

SCENT OF FLESH
Roaring Depths Of Insanity
Black Lotus

Kova veto Imatran pojilta valita ilmaisutyylikseen äreä death metal, kun suurelle suosiolle voi saman tien vilkuttaa heiheit. Suolenrevintäsanoituksia myöten puhtaalla deathillä ei enää nousta isommille lavoille, ellei laulajan nimi satu olemaan Glen Benton. Niinpä Scent Of Fleshkin löysi kodin kreikkalaiselta yhtiöltä. Siellä kuoleman kukkasia vielä keräillään.

Roaring Depths Of Insanity soundaa erittäin raa'alta ja se on juuri niin alkukantainen kuin potentiaalisen death metal -debyytin kuuluu ollakin. Todella räväkkää riffittelyä laulajan sylkiessä akselilla Benton/Barnes/Dolan.

Kitarasoolot on haudattu liian syvälle, niitä joutuu kaivelemaan tosissaan selvän saadakseen. Omaleimaisuutta toivoisi myös lisää – täytyyhän sen tässä tarkkaan kalutussa genressäkin olla mahdollista – vaikka Scent Of Flesh esitteleekin tyylikkäitä suvantoja, joiden kohdalla savu hälvenee juuri sen verran, että ruumiit saadaan laskettua. Sitten taas käsketään todistamaan kertojan hulluutta rivakoilla komennoilla ja mankeloivalla soundilla. Tuleehan näitä bändejä vielä muualtakin kuin Etelä-Amerikasta! 

Lisää luettavaa