SEMISONIC: All About Chemistry

Edellisellä levyllään yllättävästi miljoonaluokkaan pullahtanut Semisonic kärsii uutukaisellaan menestyksen jälkeistä krapulaa. Sympaattisen nukkavierun asenteen ja tekemisen riemun tilalle bändi on tuonut mahtipontisen ja epäilemättä hyvin kalliin ammattilaiskaartin, tarkoituksenaan alistaa loputkin vastarintapesäkkeet Semisonicin ilosanomalle. Saa yrittää, mutta kylmä veikkaukseni on, että ei tällä levyllä.
Biisintekijä Dan Wilson kertoi hakeneensa levylle bile-fiilistä, johon kaikki ovat tervetulleita osallistumaan. Ideana ehkä hyvä, mutta suuren juhlan sijaan toteutus saattaa kuulijan vaivaantuneeseen tilaan, sillä Semisonicin vahvuus piilee pohjimmiltaan upeissa lauluissa, joita paksun kuorrutuksen alta on tosin melkoisen vaikea löytää. Esimerkiksi radiosoittoa silmällä pitäen räätälöity sinkku Chemistry jää tahattomasti jumittamaan sinne kaikkein yksinkertaisimman aivolohkon perukoille, eikä suostu sieltä kovin nopeasti poistumaan. Eli hitti – vaikkakin aika valjusti toteutettuna – on siis kyseessä.
Vaikka Semisonic on auttamattomasti hukassa, hieman samaan tyyliin kuin hengenheimolaisensa Fastball, ei usko bändin kykyihin ole lopullisesti mennyt. Suuren tuotantoarmeijan haukatessa henkeä aurinkokin välkkyy All About Chemistryn kanssa kilpaa. Muun muassa yhdessä Carole Kingin kanssa väsätty One True Love saattaisi jonain toisena aikana olla instant-klassikko eikä vain omaan suuruteensa uppoavan albumin kolmen minuutin höyste. Toivottavasti bändi tajuaa parastaan ja heivaa koko tuotanto-politbyroon helvettiin tai sitten laajentaa tajuntaansa radikaalisti poispäin tuskallisesta keskitien tarpomisesta.