En ihan tarkalleen muista, koska kuulin Shadows Fallia ensimmäistä kertaa. Johonkin vuosituhannen taitteeseen se kuitenkin sijoittui, sopivasti siihen rakoon, kun In Flames alkoi saada jalansijaa Yhdysvalloissa ja muun muassa Killswitch Engage perustettiin. Kaikki ärsyttivät silloin aivan saatanasti, eritoten Shadows Fall.
Satunnaisia sieltä täältä kuultuja biisejä lukuun ottamatta Shadows Fallin kehityskaari on jäänyt vähälle huomiolle. Vaikka bändi vaikuttaakin olevan jo turvallisen matkan päässä ensiaskelistaan, sen musiikkia vaivaa paikoin edelleen tietty metalcoremainen valjuus. Toki Fire From The Sky on silkkaa timanttia, jos sitä vertaa viimeisimpään Triviumiin, mutta jos sitä ennen kuuntelee vahingossa uusimman Testamentin, ei levy sytytäkään enää ihan samaan malliin.
Fire From The Sky on sekavuuteen asti idearikas levy, jonka thrashahtava Amerikan soundi groovaa parhaimmillaan hyvinkin innoittavasti. Väkevä riffi siellä täällä nostaa hymyn huulille, mutta lopulta kokonaisuuden vesittävät alati toistuvat melodiset kertosäkeet, joissa ei toisaalta ole tarpeeksi särmää eikä toisaalta tarpeeksi radiopotentiaaliakaan.
Nokkelat Metallica-viittauksetkaan eivät jaksa kantaa aivan loppuun asti.