Jos Texas-yhtyeen nelikymppinen laulaja Sharleen Spiteri olisi puolet ikäistään nuorempi, hänet kohuttaisiin oitis brittisoulin seuraavaksi nokkanaiseksi Amy Winehousen ja Duffyn jälkeen. Nyt hän saa – ehkä onnekseen – juuri sopivasti huomioita erittäin etevänä laulajana, joka on pyöräyttänyt varsin mukiinmenevän levyn.
Spiterin pinnalta kuulaan viileät tulkinnat ja jousivoittoiset sovitukset kuuluvat juuri samaan laariin enemmän tai vähemmän vaaleiden nuorten virkasiskojen sekä Lulun ja Dusty Springfieldin kaltaisten brittisoulin kummitätien kanssa. Albumin nimen mukaisesti pääpaino on kompakteissa melodioissa. Vain pari kertaa livetään euroviisumaiseen makeiluun, jolla lienee eniten tilausta aamuöisten jatkojen tunteellisissa yhteislaulusessioissa.
Melody ei ehkä pudota ketään pallilta tai nosta niskavilloja yläviistoon, mutta se on erittäin tyylikäs ja miellyttävä kokonaisuus. Kun se starttaa soittimessa toiselle kierrokselle, ei tule ihan heti hoppu vaihtamaan levyä.