New Yorkin hardcore-skenen lippua korkealla heiluttava Sick Of It All on ehtinyt yhdenteentoista albumiinsa, ja musiikilliset muskelit pullistelevat edelleen suonikkaina. Futishuligaanikuorot kaikuvat kuin Manchester Unitedin kotimatseissa, temmot ovat lähes järjestään liian nopeita kitaristi Pete Kollerille ja aggressio on pidättelemätöntä.
Metallista hardcorea on joskus levytetty tiukemminkin, mutta Sick Of It Allissa ei ole kyse teknisyydestä, trendeistä tai genreistä, vaan sydämestä, kovasta työstä ja yhteisöllisyydestä. Aika on kenties fyysisesti saavuttanut jo 1980-luvun puolivälissä perustetun yhtyeen muusikot, mutta näiden turbulenttien historiallisten maailmantilanteiden tuiverruksessa yhtyeen vastustava asenne on kenties ajankohtaisempi ja oleellisempi kuin koskaan.
Ei Last Act Of Defiancella uusia ovia avata tai tuoreita yleisösegmenttejä tavoiteta, mutta levy tarjoilee ytimekkään 30 minuuttin annoksen taatun korkealuokkaista biisimateriaalia. Huippuhetkinä kimaltelevat tuulennopea Sound The Alarm sekä tuleva livesuosikki, kahteen ja puoleen minuuttiin tyylipuhtaan punk-eepoksen ja -eetoksen tiivistävä DNC.