SILVERBULLIT: Citizen Bird

Arvio julkaistu Soundissa 03/2001.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.
Tiedotteen mukaan Silverbullitin nimi jouduttiin samannimisen jenkkirapparin vuoksi muuttamaan "väärään" muotoon.

Arvio

SILVERBULLIT
Citizen Bird
Nons

Tiedotteen mukaan Silverbullitin nimi jouduttiin samannimisen jenkkirapparin vuoksi muuttamaan "väärään" muotoon. Yhtyeen debyytti lepäsi tukevalla Stooges-pohjalla, mutta kuluneiden kolmen vuoden aikana göteborgilaisviisikko, bassossa suomalaissyntyinen Jukka Rintamäki, on lähtenyt ihan toisenlaiselle tripille, vaikka Iggyn ja kumppaneiden vaikutteen vieläkin aistii. Kattavimman varjon langettaa nyt Hawkwind eikä tietyiltä Doors-fiiliksiltäkään voi välttyä. Starin mahtipontisuus tuo yllättäin mieleen U2:n. Noin vaihtelevalta paletilta ovet aukeavat moneen suuntaan ja Citizen Bird onkin erittäin persoonallisesti lentävä lintu, jonka intensiivisyyttä pitkä tekeminen ei tunnu mitenkään syöneen. Työtä leimaa vahva tunne omien visioiden eikä trendien toteuttamisesta. Usein vaivutaan transsiin pitkähköissä, eteerisen herkästä rankasti hypnoottiseen vaihtelevissa instrumentaalijaksoissa, mikä on ironista sikäli, että näin tilaa menettävä Simon Ohlsson on huimasti keskinkertaista karismaattisempi laulaja. Yllättävän popmaisessa äänessä löytyy sävyjä ja kohtalokkuutta. Liki americanamaisella Axe Manilla laulaa duettoa utuäänisen Karin Dreijerin (Honey Is Cool, The Knife) kanssa Rintamäki. Sekin toimii oivallisesti. Bändi ei nojaa tyypilliseen kitarariffittelyyn: erittäin kokonaisvaltaisesti tiheässä, upean dynaamisessa soinnissa syntikat näyttelevät merkittävää osaa. Sävellykset pursuavat ideoita siinä määrin, etten osaa poimia pitkästä tripistä mitään varsinaisia kliimakseja. Koko matka pitää purevassa otteessaan vaivattomasti. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa