SININEN IIRIS: Jalan

Sinisen Iiriksen Jalan on albumi, joka olisi hyötynyt paljon ulkopuolisen tuottajan kokemuksesta ja suuremmasta studiobudjetista. Nyt se jää hataraksi ja huojuvaksi kokonaisuudeksi, ensimmäisyyttään anteeksi pyytäväksi laulukimpuksi. Myös tekstien parissa olisi kannattanut istua pidempään, sillä erinomaisten rivien ympärille on jäänyt liikaa maailmankaikkeutta syleilevää naivismia, joka ei avaudu kuin kirjoittajalleen.

Laulavalla, kitaraa soittavalla ja yhtyeen kappaleet kirjoittavalla Teemu Taljalla on tekemisissään raikas ote. Hänestä hehkuu 70-lukuinen pyrkimys luoda vapaasti virtaavaa popmusiikkia, joka lumoaa lämmöllään ja henkilökohtaisuudellaan. Potentiaalia hänen yhtyeessään on, mutta Kuusumun Profeetan ja Liekin kaltaiseen oman maailman täydelliseen haltuunottoon on vielä pitkä matka.

Jalan-albumista välittyy, että se on syntynyt rakkaudesta musiikkiin. Jo se on paljon, mutta levyn muotoseikat eivät ole kohdallaan. Rumpujen pahvinen kolina olisi kaivannut ryhtiä ja esimerkiksi Aamu hiekkarannalla -laulun sähköiset kitarariffit lisää ärjyntää. Hyvin ja oivaltavasti tuotettua musiikkia on yleensä antoisampi kuunnella kuin välttävästi äänitettyä ja heti sen jälkeen levylle siirrettyä.