This Is Gonna Hurtin voisi nähdä pelkkänä Nikki Sixxin samannimisen kirjan myynnin edistäjänä; valokuvaukseen ja kirjoittamiseen hurahtaneen basistin muistutuksena biisinteosta. Voisi, jos biisit eivät olisi näin kovatasoisia. This Is Gonna Hurt -albumi seisoo täysin omillaankin.
Sixx:A.M. sai The Heroin Diaries Soundtrackin (2007) jälkeen jatkuvasti viestejä, joissa kerrottiin levyn pelastaneen ihmishenkiä ja auttaneen läheisten huumeongelmien setvimisissä. Ei olisi ihme, jos sama viestittely jatkuisi, sillä uusi levy on pullollaan elämänmakuisia sanoituksia – This Is Gonna Hurt voi olla merkittävämpi julkaisu kuin ensikaiut ja koreat kuoret alkuun osoittavat. Ihmisiä omalla käyttäytymisellään toilailemaan kannustanut Nikki Sixx on nyt vetämässä addikteja kuiville ja takaisin elämään. Niin ne ajat muuttuvat.
Musiikki on selvästi seesteisempää kuin Mötley Crüen turmiorokkaus, mutta syvemmältä riipaisevaa ja monipuolisempaa. Levy on laadukas sekoitus slovareita, balladeja, raskaampaa rytistelyä ja reteästi rokkaavaa materiaalia. Yhdentoista biisin joukossa ei ole kipeitä notkahduksia, vaan helmiä riittää loppulevylle yhtä hyvin kuin alkuun.
Pianolla ja kaiholaululla kulkeva Skin on toteutukseltaan ja sanomaltaan herkimpiä balladeja, joita olen kuullut pitkään aikaan. Sen aikana tuntuu olevan roskia silmissä.
