Nikki Sixxin saatua lopulta Mötley Crüen raahautumaan hautaansa, Heroiinipäiväkirjojen soundtrackina alkanut Sixx:A.M. muuntautuu oikeaksi bändiksi. Projektin kolme edellistä levyä ovat olleet luvalla sanoen ailahtelevia, mutta nyt osuu niin että tuntuu.
Prayers For The Damned on toki pääasiassa sitä samaa modernin heavyn makuista jenkkirockia kuin niin monet muutkin Shinedownista lähtien, mutta Sixx:A.M. kuulostaa tarkoittavan mitä sanoo. Paitsi että levy on väärällään isoja kertosäkeitä, biisien sanallinen sisältö on uskottavaa ja vahvasti kiinni tässä päivässä. Melankolisten biisien viesti on paitsi rohkaiseva ja elämänmyönteinen, ajoittain myös poliittinen: se kehottaa vastarintaan poliittisen systeemin omien tarkoitusperiensä eteen ruokkimaa apatiaa vastaan ja käyttämään ääntä sydäntä seuraten. Naiiviahan sellaiseen on uskoa, mutta esimerkiksi Rise (Get Yourselves Together) ja erityisesti lähes eeppinen Rise Of The Melancholy Empire saavat unelman paremmasta yhteiskunnasta kuulostamaan siltä, että se kuuluu kaikille.
Kun vielä koko kattaus vähän turhan toisteisia Can’t Stopia ja Belly Of The Beastia lukuun ottamatta jää päähän mikä milläkin koukulla tai kertsillä, käsillä on bändin paras lätty. Tuskin maltan odottaa syksyllä ilmestyvää jatko-osaa!