Soak-taiteilijanimen takaa paljastuu vasta 18-vuotias irlantilainen Bridie Monds-Watson. Tällä ikäiselleen poikkeuksellisella havainnointikyvyllä ja kolhitun karismalla siunatulla nuorella naisella on edellytyksiä tulla sukupolvessaan merkittäväksi lauluntekijäksi.
Before We Forgot How To Dream -debyytillään Soak tutkiskelee nuoren ihmisen maailmaa ja sen joskus rampauttaviakin elinpiirejä lempeällä herkkyydellä ja ymmärryksellä tyytymättä missään vaiheessa ilmiselvimpiin tulkintoihin tai maailmoja pelkän hyvän tahdon varassa tuudittavaan söpöstelyyn. Soakin ilmaisu rakentuu pitkälti akustisen kitaran ja artistin hauraasti päättäväisen vokalisoinnin varaan. Välillä kaikua on mukana enemmän (Oh Brother), välillä vähemmän (Shuvels).
Ensimmäisellä albumillaan Monds-Watson markkeeraa itsensä siihen 2010-lukulaisten lauluntekijöiden harvalukuiseen joukkoon, joiden kappaleita voi kuvitella kuunneltavan vielä 50 vuodenkin päästä. Parhaiten kansakuntiin katsomatonta ajattomuutta henkii Blud, jonka raukea pinta yhdessä vaivattomasti löytyvän syvyysperspektiivin kanssa muodostaa totuudellisuudessaan sykähdyttävän paketin.
