Toistakymmentä vuotta sitten Suomen klubeja kiersi katurockbändi Lowdown Shakin’ Chills, jonka kuihduttua kokoon päätti yhtyeen kitaristi Toni Haimi siirtyä Lontooseen. 90-luvun lopussa hänen Malluka-yhtyeensä pääsi levyttämään Fierce Panda -yhtiölle, hajotakseen pian sen jälkeen.
Nyt Tonista kuullaan jälleen. Hän on vaihtanut sukunimekseen Sailor ja yhtyeenä on päällekäyvien syntikkasoundien ja teollisesti kirskuvien kitaroiden kautta tarttuvaa popkaavaa lähestyvä Sohodolls. Maya Von Dollin viettelevän äänen myötä bändi asettuu tyylillisesti kutakuinkin New Orderin, Garbagen ja Nine Inch Nailsin keskelle. Soundeissa on siis 80-luvun sensuellia mahtipontisuutta ja 90-luvun kylmää ahdistusta, mikä yhdistelmänä onkin taattua tätä päivää.
Myös levyn ongelma on nykybändeille tyypillinen, sillä lopputulos tuntuu kompromissilta. Musiikkia ei ole viety tarpeeksi pitkälle mihinkään tiettyyn suuntaan. Sohodolls ilmeisesti pyrkii olemaan rankka ja tyly, ja paikoin vaikutelma syntyykin, mutta kaipaamansa likaisuuden sijaan levyä leimaa liiallinen plastisuus. Lisäksi joukkoon on eksynyt muutama Prince Harryn tapainen turhan höhlä renkutus.
Kiehtovaa Sohodollsissa on vieraannuttavien industrial-elementtien yhdistäminen häpeilemättömän hittihakuisiin popmelodioihin, joka parhaimmillaan tuottaa hienoa jälkeä. No Regrets ja Right And Right Again ovat erinomaisia popbiisejä mielenkiintoisesti toteutettuina.