Sparklehorseen on aina sopinut parhaiten yksi sana ylitse muiden: lempeä. Se kuvaa täydellisesti Mark Linkousin unenomaisesti vaeltavia, äärimmäisen hauraita poplauluja. Ja vaikka Linkousin hengentuotteet ovat usein hälyisiä ja toisinaan jopa rokkaavia, on niiden meteli aina lempeää.
Jos kyseessä olisi rockbändi, olisi tämä tehty autotallissa, mutta nyt sieraimiin leijailee vahva tallin tuoksu. Iso osa näiden laulujen viehätystä on mieli-kuva Linkousista tapailemassa säveliä farminsa kuistilla.
Sparklehorsen neljäs levy on paluuta kahden ensimmäisen levyn intiimiin ja eklektiseen tunnelmaan. Kolmoslevy It’s A Wonderful World (2001) oli askel tarttuvampien laulujen suuntaan ja vierailijat (Nina Persson, PJ Harvey) olivat kuuluvassa roolissa.
Tälläkin kertaa vierailijoita riittää, mutta he ovat vain taustalla tukemassa Linkousin omaa ääntä. Esimerkiksi Dangermouse muokkaa upean Getting It Wrongin trip hopiksi. Kuvaavasti levyn maagisimmat hetket koetaan niillä kolmella raidalla, joilla äänessä on vain ja ainoastaan Linkous.
Aluksi hyvältä tuntunut albumi on lukuisien kuuntelujen jälkeen paljastunut loistavaksi. Dreamt For Light Years In The Belly Of A Mountain ei tarjoa juurikaan uutta Sparklehorsea kuunnelleille, mutta tuskin kukaan Linkousiin ihastunut haluaisikaan hänen muuttuvan. Levyä ei myöskään voi sanoa yltiöpäisesti tarttumapintaa tarjoavaksi, saati sitten kerrasta päähän jääväksi, mutta vähitellen sitä oppii rakastamaan juuri siksi: nämä laulut eivät tyrkytä itseään, mutta kun olet niille valmis, et halua irti päästää.
