SPIHA: It’s Alive!

Arvio julkaistu Soundissa 02/2005.
Kirjoittanut: Antti Luukkanen.
Spiha nauttii Helsingin rock-ringissä pienen piirin kulttisuosiosta ja energisen livebändin maineesta. Tätä taustaa vasten livelevyn julkaiseminen ei ole aivan hölmön hommaa. Mutta silloin se on, jos bändiltä on tulossa uusi studioalbumi.

Arvio

SPIHA
It's Alive!
Rock Frequency

Spiha nauttii Helsingin rock-ringissä pienen piirin kulttisuosiosta ja energisen livebändin maineesta. Tätä taustaa vasten livelevyn julkaiseminen ei ole aivan hölmön hommaa. Mutta silloin se on, jos bändiltä on tulossa uusi studioalbumi. Spihan kiinnostavuusarvo ei puolessa vuodessa millään riitä kahdelle albumille jaettavaksi. Ja jos It´s Alive! oli aivan pakko julkaista, olisi suonut siitä karsittavan ainakin vaivaannuttavat välispiikit ja pahin huuruilu.

Levy-yhtiön lupaaman "trendikkään stoner-soundin" kanssa Spihalla ei ole mitään tekemistä, nälkäisen rock'n'rollin ja kunnossa olevan asenteen siivittämän energian kanssa sentään jotain. Debyyttilevy Egoreactorilta paistanut tasapaksuus on edelleen tallella, mutta aivan aseeton ei rokujoukko kunnian ja maineen taistelutantereilla tapellessaan ole. Altamont on valmis hitti ja suoraviivainen mätkekin (Samurai Of The Sound, Honeymoon In Hell) toimii. Vekkulin OMD-laina Enola Gayn kukkona tunkiolla röyhistelevä solisti Henry Lee Rock vetää Danzigiksi. 

Lisää luettavaa