THE STANDS: All Years Leaving

All Years Leaving -albumilla kuultavat huuliharpunsoitto ja honotuslaulu ovat aivan kuin folkista rockiin siirtyneen Bob Dylanin levyiltä 1960-luvun puolivälistä. Helisevät kitarat ja makoisat lauluharmoniat puolestaan muistuttavat vahvasti The Byrdsin countryrock-kaudesta. Yleensä Noel Gallagherin "löytämillä" yhtyeillä on ollut tapana julkaista yksi vaivaannuttava albumi ja kadota kuin tuhka tuuleen, mutta liverpoolilaisen The Standsin debyytti on suorastaan rakastettava retrorock-levy. Tämän perusteella yhtyeelle on helppo povata hyvää jatkoa.

Dublinilainen The Thrills nouti viimevuotisella So Much For The City -levyllään Kalifornian auringon Atlantin tälle puolelle. The Standsin levy kuulostaa enemmänkin San Franciscon alakuloisilta sadepäiviltä, mutta ei häviä ollenkaan laadussa irlantilaisille rikoskumppaneilleen. Kuten Conor Deasyn The Thrillsille laatimat laulut, myös Howie Paynen kirjoittamat kappaleet ovat kielivät monista omassa makuuhuoneessa haaveillen ja nuhruisia vinyylilevyjä kuunnellen vietetyistä öistä. Ehkä juuri sillä tavalla nämä nuoret miehet ovat sisäistäneet moitteettoman tyylitajun sekä 60-luvun hengessä kirjoitetun ja toteutetun musiikin olennaisten elementtien täydellisen hallinnan.

Vähällä sähköllä sisään soitetun All Years Leaving -levyn materiaali on tasalaatuista, ehkä hieman liian tasaista, mutta hienoimpina hetkinään todella sydämeenkäypää. Sellaisia tällä romanttisella laulukokoelmalla ovat esimerkiksi Teenage Fanclubin viimeaikaisen materiaalin skotti-veteraanien omilla aseilla hakkaava I Have Waited So Long ja haikeana valssina keinuva The Big Parade.