STELLA: Kuuntelija

Monet joensuulaisen Stellan soittajista ovat nimenneet musiikillisiksi vaikuttajikseen hienoja ja mielenkiintoisia henkilöitä. Kun vielä bändissä tuntuu olevan osaavia soittajia, on ihmeteltävä miten näin hyvistä lähtökohdista ponnistava yhtye on saanut aikaiseksi niin mitäänsanomattoman debyyttilevyn kuin Kuuntelija.

Jo avauskappale Kelle ihosi tuoksuu? paljastaa, miten mielenkiintoisen kuoren alta paljastuu lähinnä Tiktakin ja Kaija Koo -iskelmän risteytys. Tiktakia bändistä tekee Marja Kiiskilän särkevä ja pahasti hiomaton ääni sekä varsin kevyet sanoitukset. Perinteisen suomalaisen iskelmän tuo mieleen bändin surumielinen soundi, josta on studiossa otettu kaikki särmä pois.

Esimerkiksi levyltä lohkaistut singlet Hiekka ja Aamun kuiskaus on rakennettu melko hienojen melodioiden pohjalta. Tällaisilla sovituksilla kappaleista on kuitenkin riisuttu pois kaikki mielenkiinto ja tilalla on radioystävällistä pinnallisuutta. Vaikuttaakin siltä, että Stellan perimmäinen tarkoitus on iskeytyä Suomipopin tai Kiss FM:n soittolistoille. Soundeiltaan Stella sinne kuuluukin, mutta valitettavasti samat iskelmät on jo tehty paremmin ja jännittävämmin.

Stella ei siis tuo Suomen musiikkikartalle mitään uutta, eikä edes kierrätä vanhoja ideoita poikkeuksellisen lahjakkaasti. Jos näistä aineksista saisi pantua täyteläistä ja mielenkiintoista Stella Artois'ta, miksi tyytyä tylsään Lapin Kultaan?