Stellan läpimurto suuren yleisön tietoisuuteen tapahtui ulkopuolisesta sysäyksestä. Katri Ylanderin Idols-tulkinta yhtyeen Piste-biisistä kasvatti Stellaa kohtaan herännyttä kiinnostusta niin, että bändin albumit Kuuntelija (2004) ja Pelkääjän paikalla (2006) päätyivät kultalevyiksi. Keskinkertaisesta suomirockista johonkin enempään kurottava Löytäjä saa pitää on jo yltänyt samaan.
Löytäjä saa pitää -albumilla joensuulainen Stella tuntuu musiikillisessa mielessä vielä empivän lopullista irtiottoa perinteisimmällä tavalla iskelmällisestä yötyylistä. Muutamat progeisuuteenkin yltyvät sovitusratkaisut kielivät rohkeudesta, mutta lopulta bändi sittenkin löysää kaasujalkaansa. Rajamaastossa liikkuessaan Stellan otteista tulevat mieleen Himon ja Nicepapin kaltaiset muinaiset lupaukset.
Marja Kiiskilän tulkitsemissa lyriikoissa Löytäjä saa pitää yltää paikoin soittoa kiinnostavampiin tuloksiin. Ilonpitoa visusti kaihtavat tekstit ovat kaukana itsestään selvimmästä sanahelinästä. Suden silmät -kappaleella Stella esittää oman versionsa sitkeästi elätetystä myytistä nuoruusvuosien kotikaupungin kurjuudesta. Mutta jos luonnetta jää vain lepositeisiin, niin jotain on todella pielessä.