STRAW: Shoplifting

Bonuksena kuultava, pelkän akustisen säestyksellä esitetty Jimmie Webbin Galveston viittaa siihen, että Straw olisi imuroinut vaikutteita laajemminkin 70-luvun alusta, mutta raita poikkeaa vallitsevasta beatle-linjasta. Bristolin kvartetti kyllä hallitsee sen upeasti korkeita lauluharmonioita, "itämaisesti" vouvaavia mellotroneja, psykedelisiä jousia, tuhteja bassosoundeja ja kaikuvasti jyskyttäviä rumpuja myöten, puhumattakaan siitä miten täyteläisesti sointi on saatu levylle.
Melkoisen lennonmaisesti laulava kitaristi Mattie Bennett ja kosketinsoittaja Duck ovat paljolti itse äänittäneet, miksanneet ja tuottaneetkin debyyttinsä. Eivät sävellykset suoranaisesti matki Fab Fouria – yksittäin näppärätekstiset laulut, etenkin thereminin sävyttämä nimiraita, innostavat enemmän – mutta kokonaisuutta pastissi-vaikutelma nakertaa. Taas kerran ällistyttäväkään tekninen valmius ei korvaa oman näkemyksen puutetta.