On kutkuttavaa huomata, että tällä haavaa Suomessa tehdään ”mustempaa” jazzia kuin Amerikassa. Kaikki on tietysti suhteellista ja jonkun mielestä väite saattaa olla älytön. Mutta kun Soul Trio vaan soundaa niin täydellisesti siltä kuin 60-luvun mustat soul-jazz-levyt: super-coolisti funkyä groovailua, mahtavan lämmin ja hengittävä sointi ja aivan helvetin hyviä biisejä, joiden teemat osuvat sydänalaan. Kannatan kovasti kaikenlaisia kokeiluja eikä sakea tunnelma ole koskaan jazzia pahentanut. Sen puute kyllä useinkin.
Tässä ei siitä puutteesta kärsitä kun trumpetisti Jukka Eskolan, urkuri Mikko Helevän ja rumpali Teppo Mäkysen saumaton tiimi irrottelee vähäeleisen luomusti, hurmaavan rennosti ja lyömättömällä tajulla siitä, mikä musiikissa on olennaisinta. Hyvä fiilis huokuu jätkien soitosta poikkeuksellisen vahvasti eivätkä vieraat pahenna asiaa. Ville Herrala kontrineen täydentää neljää raitaa, tenoristi Timo Lassy kahta ja huilisti Magnus Lindgren yhtä. Jos coverit (Duke Pearsonin bluesahtava Sweet Honey Bee, Mercer Ellingtonin mehevästi sordinoitu Jumpin’ Pumpkins ja lattari-ikivihreä More) ovat A-luokkaa, niin sitä ovat Eskolan ja Mäkysen yhteiset originaalitkin.
Sielukkuus on ajatonta ja siksi Soul Trion pariin tulee varmasti palattua vielä vuosien päästäkin.
