Basisti Teemu Åkerblomin nimeä kantavan, tällä levyllä kuusimiehiseksikin taipuvan kvartetin debyyttilevy on tummasävyinen, 1960-luvun puolivälin jälkeen syntyneen spiritual jazzin soundia ja atmosfääriä hakeva kokonaisuus.
Levyn sävellykset ovat kaikki Åkerblomin käsialaa.
Levy on tehty pieteetillä. Ilmeisen livenä äänitetty, nauhalle.
Bändi onnistuu soundinsa haltuunotossa todella kiitettävästi. Viimeisenä kuultava From Berlin vie vahvimmin ajatukset noin vuoteen 1972.
Levyllä on kuitenkin tehty myös ratkaisuja, joita ei kuulisi vanhoilla levyillä, kuten Verneri Pohjolan mahtavalla tavalla hillitty ja herkkä soolosoundi. Hengitys kuuluu ja sankarisoundi on kaukana.
Åkerblomin rikkaita atmosfäärejä hakevat sävellykset tarjoavat muutenkin sooloilijoille hienoja alustoja vedellä varsin lyyrisiä ja kauniita sooloja, joissa myös uskalletaan rikkoa pintaa pienillä ja hillityn väkivaltaisilla purkauksilla. Varsinkin saksofonistit kunnostautuvat tällä saralla.
Åkerblomin levyllä on aika sopivasti särmää.