THORNS: Thorns

Kymmenen vuotta sitten Thorns inspiroi koko varhaista norjalaista black-sceneä demoillaan. Bändi ei kuitenkaan koskaan julkaissut levyä ja jäi underground-legendaksi. Yksi syy Thornsin levyttämättömyyteen on sen likainen historia. Bändin päämies Snorre W. Ruch, silloin nimellä Blackthorn, ajoi elokuisena iltana vuonna 1993 Varg Vikernesiä kuljettanutta autoa Bergenistä Osloon. Perille päästyään Varg murhasi Euronymousin. Vankilaan tuomittu Blackthorn oli, ironista kyllä, vähän aikaisemmin liittynyt Mayhemiin toiseksi kitaristiksi.
Satyriconin Satyr Wongraven puhui Ruchin ympäri ja Thornsin kirjoittauduttua Satyrin Moonfog-firmalle uusia biisejä alkoi syntyä. Niitä on kypsytelty rauhassa, sillä levy nauhoitettiin vuosina 1998-2000. Satyr itse laulaa monella biisillä antaen Thornsille ripauksen satyriconmaista uhkaavuutta.
Thornsin debyytti ei täytä kymmenvuotista odotusta missään suhteessa, mutta kelpo päryytystä, elektronisempaa ja modernimpaa kuin osasi odottaa, se tarjoaa. Sirkkelimäisistä kitaroista ja muusta sähinästä johtuen tuntuu kuin levyllä rätisisi vaarallinen sähkövirtaus. Soundi on hyvin teollisuusmainen.
Yksittäiset biisit eivät ole niin tärkeitä kuin koko levyn ajan kestävä lataus, joka vetää puoleensa heikkohermoisen magneetin lailla. Laulut voisivat olla yhtä hyvin toisissaan kiinni, sillä kokonaisuus peittää yksityiskohdat totaalisesti alleen. Hypnoottisuutta on haettu ja osittain löydettykin. Sekasortoista tämä ainakin on.