Hyvän bändin sukellus on aina surullista seurattavaa. Selkäpiitä karmi, kun Scorpions aikanaan julistautui neljä levyä kestäneen huippukautensa jälkeen kuolleeksi Savage Amusementillaan. Lähes samanlaisesta pudotuksesta on kyse Thunderin kohdalla, kun bändi unohtaa parin varsin eloisan ja inspiroivankin levyn jälkeen säveltää rockaavat koukkubiisit ja riutuu rakkauden kaipuussaan hölmöjen balladien ja loputtomien puolislovareiden seassa. Scorpionsin tekemisillä ei ole ollut mitään arvoa lähes 15 vuoteen, ja Thunderin tallaaminen ja riepottelu alkaa tämän levyn myötä. Tällaista munausta tuskin kestetään muualla kuin bändin kotimaassa Englannissa.
Levyn avaava Just Another Suicide kelpaisi toisissa olosuhteissa näytteeksi Thunderin lämmöstä. Aiemmilla kiekoilla biisi olisi tarjottu mukavana suupalana varsinaisten kärkilaulujen välissä, mutta nyt sen työnä on vetää koko muuta katastrofikokoelmaa mukanaan. Eihän siitä mitään tule. Luke Morleylle pitäisi määrätä masennuslääkettä ja koko bändi takaisin studioon.