Timbalandin toinen Shock Value -kokoelma jatkaa ensimmäisen (2007) viitoittamalla tiellä jaksottamalla 70 minuuttia haulikolla ammuttua 2000-luvun pintakiiltopoppia. Mukaan mahtuu yhtä vähän huteja kuin täysosumiakin, paljon korkeaoktaanisia, selkärankaan runttaavia biittejä ja vielä enemmän toinen toistaan sokeroidumpia laulajia Justin Timberlakesta Katy Perryyn. Jos Timbaland ei puskuroikaan päällekäyvästi r&b:n horisontteja, niin ainakin hän kokoaa uransa viime vuosien kehityksen puutteineen kaikkineen siistiksi portfolioksi.
Jos kappaleet ovatkin täyttä roskaa, niin mikrotuotetut biitit tarjoavat edelleen paikoin opettavaista kuunneltavaa: luurankomaisia rumpuluuppeja kirurgisen tarkasti synkopoituine ähkäisyineen, aggressiivisesti triggeroituja adlibeja, railakkaasti ruuvattuja synia ja autotunattuja lauluraitoja, jotka istuvat yksiin kuin ihmeen kaupalla. Lopputulos gruuvaa paikoin elliptisesti kuin vanhoina aikoina, mutta Timbalandin varsinainen forte – piengenrejen soonisten tekstuurien puristaminen jokamiehen peilipallo-bangereiksi – loistaa poissaolollaan, ja tuottajan one linerit horjuvat yhä odottamattomammin jälkeenjääneisyyden ja harjoitellun tyhmyyden välillä.