TOWNES VAN ZANDT: Tomato Absolutely Nothing

Arvio julkaistu Soundissa 04/2003.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Rankan elämän kolhiman Texasin runoilijan ydintuotanto Poppy- ja Tomato-merkeillä on hyvin yhtenäinen jatkumo kiehtovalla tavalla orpoja ja tunneherkkiä lauluja.

Arvio

TOWNES VAN ZANDT
Tomato Absolutely Nothing
Normal Records

Rankan elämän kolhiman Texasin runoilijan ydintuotanto Poppy- ja Tomato-merkeillä on hyvin yhtenäinen jatkumo kiehtovalla tavalla orpoja ja tunneherkkiä lauluja. Ne ovat folk-juurevasti Van Zandtin persoonan ympärille kietoutuvia kokemuksia ja tarinoita, vaikka varsinkin tuotannon alkupuolella säestykseen kuului kunnianhimoisempia taustoja, jousisävytyksiä ja perinteisempiä bändikuvioita. Mistään sliipatusta Nashville-meiningistä ei ole kyse, sillä tietty hartaus ja vakavuus hehkuu suurisuuntaisemmistakin tuotannoista. Paras esimerkki on toisen levyn upea Kathleen, jonka kaipuuntunteessa jouset liikkuvat hengästyttävin jännittein.

Levyjä on turha tähdittää tai suositella ylitse toistensa. Debyytti on tyylillisesti epävarmin, mutta monet kappaleet etsiytyivät paremmiksi versioksi ja rakastetuimmiksi Van Zandt -lauluiksi myöhemmille kiekoille: For The Sake Of The Song, Tecumseh Valley, Maria ja kerronnaltaan karu kulmakivi Waitin' Around To Die. Kullakin levyllä on ylittämättömät hetkensä. Esimerkiksi Delta Momma Bluesilla malttaa tuskin odottaa, että pääsee kahden viimeisen kappaleen, Rake ja Nothin' hauraan hartaisiin tunnelmiin. Laulujen parhaimmisto on myös paljon laajempi kuin paljon coveroidut hitit tai Best Of -kokoelma antavat ymmärtää.

Livelevyt ovat luku sinänsä. Vuoden 1973 Old Quarter -äänitykset lojuivat vuosia hyllyllä ennen kuin Van Zandtin kantapaikan atmosfääriä uhkuva keikka vihdoin julkaistiin tuplana välipuheineen ja vitsinvääntöineen. Poikkeuksellisen avoimesti välittyvä persoonallisuus sekä vahva setti omia ja cover-suosikkeja tekee tallenteesta erittäin keskeisen Townes-levytyksen. Paljon siitä ei jää jälkeen tuore livejulkaisu Absolutely Nothing, jossa ääneltään käreytynyt ja kulmikkaammin esiintyvä Van Zandt ottaa yleisönsä Irlannissa 1994. Road-runoilijan karisma hehkuu hienosti tuttujen kappaleiden marinoituineissa tulkinnoissa. Lisänä on vuotta ennen kuolemaa (1997) Austinissa, Texasissa tehtyjä studio- ja liveäänityksiä, joista Dirty Old Town on mukavan rähjäinen yllätysveto.