TRANSKAAKKO: Uuni

Mistäköhän lienee syntynyt mielikuva Transkaakosta metelöivänä outoiluprojektina? Ensimmäisellä täyspitkällä yhdeksänjäsenisenä esittäytyvä Transkaakko nimittäin edustaa niin puhdasveristä etnomusiikkia kuin se Suomessa vain on mahdollista. Kovin raskasta painoarvoa ei siis kannata asettaa Deep Turtle-kitaristi Pentti Dassumin mukanaololle, sillä kirpakkaa sähkökitarointia ei Uunilla juuri kuulla. Kolmentoista laulun kavalkadissa pääpaino on puhaltimilla ja akustisilla kielisoittimilla. Vaikka kokoonpanoon on kreditoitu kolme soololaulajaa, ei Transkaakon musiikille harjaantumaton korva erota onko äänessä yksi vai useampi solisteista.

Vertailukohdat ovat genreä vähemmän seuranneelle luonnollisesti vähissä, mutta ei Uuni kansien upeista suomalaismaisemista huolimatta assosioidu oikeastaan lainkaan suomalaiseen kansanperinteeseen tai -musiikkiin. Trä-levyllään hurmannut Hedningarna lukeutunee jonkinlaisten hengenheimolaisten kastiin. Yhteistä molemmille miedot rock-vaikutteet, jotka tosin eivät Transkaakon tapauksessa materialisoidu kuin satunnaisena särökitarapurkauksena.

Uuni on täysipainoinen levykokonaisuus, joka toki herättää mielikuvia ja tunteita, mutta kappaleiden sijoittuminen jatkuvasti iloisen ja surullisen, nopean ja hitaan sekä raskaan ja kevyen väliin väkisinkin latistaa lopputulosta. Uunista ei tule ulos lohdutonta surua eikä riehakasta hyväntuulisuutta, jotka molemmat kiinteästi kuuluvat kansanmusiikin tyylipalettiin.