TREY SONGZ: Chapter V

Arvio julkaistu Soundissa 9/2012.
Kirjoittanut: Arttu Tolonen.

Yksi hienoimpia puolia elektronisen musiikin suosion nousussa rapakon takana on ollut eurooppalaisten konesoundien vuotaminen moderniin jenkki-r’n’b:hen. Kelis on toistaiseksi äärimmäisin esimerkki levyllään Flesh Tone, joka oli täyttä eurohumppaa. Kuten bluesin kohdalla aikoinaan, on tässäkin kyse kotiinpaluusta.

Arvio

TREY SONGZ
Chapter V
Atlantic Records

Yksi hienoimpia puolia elektronisen musiikin suosion nousussa rapakon takana on ollut eurooppalaisten konesoundien vuotaminen moderniin jenkki-r’n’b:hen. Kelis on toistaiseksi äärimmäisin esimerkki levyllään Flesh Tone, joka oli täyttä eurohumppaa. Kuten bluesin kohdalla aikoinaan, on tässäkin kyse kotiinpaluusta.

Tällä tasolla Trey Songzin levy toimii. Eikä se peittele tarvettaan vietellä kuuntelija hetkeksikään. Sen levy tekeekin, kiitos enimmäkseen todella vahvan biisimateriaalin sekä todella hienon tuotannon.

Täytyy edetä kuudenteen biisiin ennen kuin tulee ensimmäinen notkahdus. 2 Reasons on geneerinen ”bitches and drinks” -hoilaus. Sitä edeltäneet raidat ovat murhaavan hyviä r’n’b-korvamatoja ja seuraava Hail Mary on huomattavasti onnistuneempi hoppikliseiden luenta. Pretty Girl’s Lie on kaikessa yksinkertaisuudessaan ilmiselvä klassikko, kuten myös alun värisuoran Panty Wetter.

70 minuuttiin mahtuu toki paljon turhaakin, hankalimpana Simply Amazing, jossa Tina Turnerin painajaisista pöllitty kertsi pilaa muuten vahvan poppibiisin. Tästä olisi parikymmentä minuuttia tiputtamalla saanut ehkä jopa täysien pisteiden levyn.

Kokonaisuutta valvoneet Troy Taylor ja itse tähti ovat tehneet miehen työn ja saaneet levyn kuulostamaan yhtenäiseltä, vaikka se on nykytuotantojen tapaan monesta pajasta alihankittu tilkkutäkki.

Lisää luettavaa