Kansalliskielellään osittain tai kokonaan laulavat yhtyeet eivät ole enää maan rajojen sisäpuolella asuvien salaisuuksia. Yhteinen kieli on vaihtunut englannista metalliksi. Yksi piirre ulkomaille murtautumiseen kuitenkin juuri nyt vaaditaan: on etua, jos bändi soittaa folkhenkistä metallia, olipa hymyilyttävä etuliite sitten viking-, battle-, tai vaikka pagan-. Voimakkaiden konsonanttiensa vuoksi kulmikkaaseen suomeen tottuneen korvissa pehmeämpi fääri kuulosta lähes sivistyneeltä. Kunnes muistaa, että Týrkin on hevibändi!
Týr rakentaa Landin färsaarelaisia ja skandinaavisia kansanlauluja ja -tarinoita niin musiikissa kuin sanoissakin mukaillen ja lopputuloksena on kerronnallista, mutta mukana hyräiltävää metallia, jossa ei hirveästi kiihdytellä tai kovistella, vaan pelataan sulavalinjaisemmilla ja värikkäillä teemoilla. Valkyrjan-biisillä lainataan onnistuneesti Edvard Griegin Solveigin laulua, ja vaikka se Peer Gyntistä peräisin onkin, on Land kaukana peikko-oopperoista ja äkkiväärästä materialista. Levyllä on paikoin jopa kansantanhumainen meininki.
Varhaisimmillakin Týr-räpistelyillä lienee ihailijansa, mutta tällainen viikinkikypärää omistamaton kaveri on alkanut viehättyä näistä tansseista vasta viimeisimpien levyjen aikaan.