ULTRA BRA: Vesireittejä

ULTRA BRA
Vesireittejä
Pyramid

Suurten sovitusten ja kiivaiden laulutulkintojen voima hautaa nopeasti alleen päällimmäisen tunteen siitä, että Vesireittejä kuulostaa äkkiseltään melkeinpä epämukavan työläästi tehdyltä levyltä. Sakean sähköinen ja myöhemmillä kuuntelukerroilla loistavasti raiteilleen asettuva Kaunis ja ylpee korostaa käsitystä rankkana aloitusbiisinä. Heti perään rynnistää notkea rokki Rubikin kuutio, jonka kertosäe kohentuu upeasti viihteellisempiin soittosfääreihin. Sitä seuraa Ultra Bran ehdottomasti hienoimpiin lauluihin kuuluva nimikappale, jonka levyttämistä on jo toissakesän keikoista asti saanut odottaa lähes vainoharhaisiksi muuttuvien epäilysten vallassa. Entäpä jos äkkipikainen diktaattori Kerkko Koskinen oliskin lempannut pitkään singleksi veikatun viisun jonkun epäolennaisen päännouseman vuoksi? Vaan kunniakkaisiin tarkoituksiin mestarillista laulua näkyy sittenkin säästellyn.
Vesireittejä on fantastinen kitetymä koko yhtyeen kokoavasta melodisesta voimasta ja tulkinnallisesta maltista. Vuokko Hovatan ja Terhi Kokkosen laulut saadaan kirkastumaan erikseen ja solmiutumaan yhteen täysin saumattoman slovarin mannerlaattana liikahtelevan musiikin päällä. Rakkauden ja yhteiselämän hajoamisen tunnevyöry tulvehtii kertosäkeessä massiivisen ekstaattisena. Emotionaalisen avaruuden leikkaavat myös sellaiset hienoudet kuin ensimmäisen kertosäe-kierroksen nostetta jatkava haikea trumpetti.
Agitprop-laulannan runollisen kuulaat muistumat ja euroviisu-estetiikan risteytyminen toimivat vastustamattomasti tutuksi käyneen Heikko valo -singlen vedossa. Kumpikin tyylilaji kääntyy helposti jähmeydeksi, kun laulumelodia ei kannatakaan säkeitä. Pinnan alla pelastautuu kulmikkaammasta aloituksesta kertosäkeen estottomaan innokkuuteen, mutta tiukan eksaktisti funkkaava Tänään kelaa hengettömämmin. Levyn ärsyttävin raita on Hauen ja Hepan eläimellisiä tunnelmia jatkava Siili, jonka lallatukseen iskostetut pari tekopirteää nuottia tekevät naiivista rallista tarkoitettua typerämmän.
Mutta onhan meillä toki vielä hieno ja hempeä duetto Kuiskaus, Chydeniuksen paatosta myötäävä ja lyhyen miehinen soolo Kohtaaminen ja kiihkeän kosketuksen kaipuinen purkaus Kun näen sinut kaukaa. Itämaisella muistojen janolla sävytetty Poika vuosien takaa aukeaa iskukohtaansa eroottisesti kuohahtaen ja yhtä vaivattomasti kuin kuvaillut puseronnapit. Itket ja kuuntelet polkee puolestaan topakan kriittisesti jalkaa omille ja toisen sosiaalisille virheille. Samalla huipentuu hyvin rakennettu kokonaislevytys hallitusti kasvateltuun ja perustellun vaativasti kaikuvaan loppuunsa.
Niin, työlästä tekoa kenties, mutta näillä sävel- ja sanoitusteoksilla albumin teko on ollut varmasti aitoa 'labour of love' -ahkerointia. Nämä laulut möyrivät rinnassa ja raikuvat korvissa vahvasti ja nautittavasti.