ULTRASPORT: Nothing Can Go Wrong

Kun yhtyeen logo muistuttaa hämähäkinseittiä ja levykansi on sommiteltu sisäelimistä, on varmastikin luvassa jonkin sortin murhametallia. Ultrasportin levyn etukanteen on kuvattu tyttö ja kissanpoika, sen takakannessa toljottaa neljä nuorta miestä kuin UFFin mallinukkeina. Nyhjäyspoppiahan tämän on oltava.

Helsinkiläisen ultrasportin ensialbumi on koottu uudelleenmiksatusta cd-r-julkaisujen parhaimmistosta ja muutamasta julkaisemattomasta kappaleesta. Yhtyeellä ei ole tapana korostaa itseään muuten kuin ärsyttävällä tavalla kirjoittaa nimensä pienellä alkukirjaimella. Urut soivat ujosti, rummut läpsähtelevät pehmeästi ja laulaja korottaa ääntään korkeintaan kaataessaan kuuman teekupin syliinsä kahvilapalaverissa.

Tällaisella musiikilla on ollut hiljainen mutta omistautunut yleisönsä ainakin Cherry Redin ja Postcard Recordsin (alan harrastajat kyllä tietävät!) alkuajoista asti. Mitään uutta ultrasport ei lajityyppinsä kaanoniin tuo, mutta onnistuessaan se yltää hyvin korkealle. Muun muassa hienosti hätiköity Fire On The Streets ja taitavasti rakentuva The Boy That Never Lied mahtuvat samalle kokoelmakasetille Belle & Sebastianin ja The Go-Betweensin suosikkikappaleiden seuraksi.