Leffahistoria tuntee tapauksia, joissa musiikki on niin olennainen osa pakettia, etteivät kuvan tunteet välittyisi puoliksikaan yhtä hyvin ilman oivaltavaa äänimaisemaa. Tähän sarjaan kuuluu musiikki, jonka Kreikassa 1943 syntynyt Evangelos Odysseas Papathanassiou sävelsi Ridley Scottin dystooppiseen avaruusoopperaan Blade Runner.
Itse vuoden 1982 elokuvasta on julkaistu eri tahojen siunaamia eri versioita, mutta viime vuoden lopulla tarinalle pantiin piste. Final Cut kokosi demokraattisesti yhteen kaikki viralliset tulkinnat. Niinpä on luonnollista, että myös ääniraita sai saman kohtelun. Etenkin, kun ensimmäistä oikeaa soundtracklevyä saatiin odottaa vuoteen 1992 saakka.
Aivan samalla tavalla kuin Vangeliksen analogisyntikat tukevat scifi-eepoksen tunnelmaa valkokankaalla, tekee tästä albumista sekä taian- että kuunnelmanomaisen tapa soljuttaa leffasta poimittuja dialoginpätkiä sisään ja ulos äänikuvasta. Ainoa malka paketissa on viimeinen levy, joka sisältää Vangeliksen uutta elokuvan hengessä hiljan laatimaa musiikkia. Se on ponnetonta ja yksi-ilmeistä.