Glasgowilaisen tytön ja pojan 80-luvun lopulla äänitetyt, koskettavat poprallatukset olisivat varmasti jääneet pienemmäksi paikallisilmiöksi, ellei Kurt Cobain -nimisestä fanista olisi tullut maailman suurinta rocktähteä 90-luvulla. Son Of A Gunia tai Molly’s Lipsia on varmasti harjoiteltu monilla suomalaisillakin treeni-kämpillä Nirvanan tutuksi tekeminä versioina.
Kaksi ep:tä ja yhden pitkäsoiton aikoinaan julkaisseen bändin tuotanto löytyy kokonaisuudessaan tämän tuplan ensimmäiseltä levyltä. Se onkin indie-poprokkia parhaimmillaan. Koko ajan tuotantoarvoiltaan sopivan ruttuista ja inhimillistä, ja parhaimmillaan melodioiltaan Lennon-McCartney -klassikkotasoa.
Son Of A Gun -debyyttiep:n (1987) kotipolttoisesta rumpukone-kitara-neliraituritoteutuksesta kuljetaan Dum Dum -albumin (1989) jytäkkään bändisoundiin, mutta kahden lauluäänen ja simppelin tarttuvien laululinjojen liitto säilyy rikkumattomana. Nykymaailmassa The Vaselinesin aseilla ampuvat ainakin kotoiset pariskuntarokkarit Anssi 8000 ja Maria Stereo. Meininki on kova mutta sympaattinen, ja huippubiisejä löytyy Nirvanan lainaamien lisäksi viljalti.
Toiselle levylle sijoitetut bonukset eli muutama demo ja livenauhoitukset Bristolista ja Lontoosta ovat mielenkiintoista tutkittavaa yhtyeen ystäville, mutta vailla varsinaisten julkaisujen laajempaa tarpeellisuutta.