Kun Bob Dylan liitti folkiin sähköt, häntä pidettiin juudaana. Seuraava askel oli elektronisten ainesten yhdistäminen ”aitoon folkiin”. Sekin tapahtui jo 1990-luvun puolella. Silti Villagersin toista albumia ennakoinut The Waves -single herätti närkästystä ja suoranaista kiukkua Radiohead-makuisella ohjelmoidulla rupsutuksellaan.
Villagers on irlantilaisen lauluntekijä Conor O’Brienin kunnianhimoinen projekti. Yhtyeen muut jäsenet lähinnä toteuttavat hänen ideoitaan. O’Brien karsinoi kiitetyn Becoming A Jackal -debyytin (2010) maailmaa käyttämällä Hermann Hessen nimeä. Uutuudesta puhuessaan hän on valinnut viitekehykseksi Kurt Vonnegutin Teurastamo 5 -kirjan.
{Awayland} -albumin kertoja matkaa oudoissa ympäristöissä Billy Pilgrimin tapaan. Myös musiikista välittyy seikkailun henki, vaikka se onkin maltillisesti toteutettua. The Bell -biisin italowestern-fiilis tosin lyö lystikkäästi yli. Juuri sitä ennen kuultavassa Nothing Arrived -kappaleessa on kaikki hitin ainekset kiusallisen tuttua melodiaa ja muhkeaa jousisovitusta myöten.
Folkista on viime aikoina tullut kummastuttavan muodikasta musiikkia ja monet yhtyeet ovat parhaansa mukaan koettaneet työntää koko tyylilajin vakuumipakkaukseen. Pidän paljon {Awayland} -levyn pehmeästä polveilusta, mutta toivoin Villagersin valitsevan vieläkin rohkeamman kurssin. Toisin sanoen Conor O’Brienin nykyaikainen ja edistyksellinen folkpop olisi voinut olla tätäkin jännittävämpää.
