VIRTUOCITY: Northern Twilight Symphony

VIRTUOCITY
Northern Twilight Symphony
Spinefarm

Suomalaiskitaristi Jaron Sebastian Raven on näyttänyt jo aiemmilla levyllään, mistä puusta mies on veistetty. Hänen Rainbown ja Malmsteenin linjoilla liikkuva tyylinsä on luonnollisesti kehittynyt matkan varrella ja kitaristin säveltäjän kyvyistä on alkanut hioutua timantti, josta kuultiin lupauksia edellisen projektin aikaan.

Ravenin neo-klassismi lyö kättä sulassa sovussa voimametallin vivahteiden kanssa, mutta Virtuocity ei häikäise omaperäisyydellään. Bändi ei noudata perinteitä orjallisesti, eikä toisaalta hae pontevasti uusia ilmaisukeinoja. Periaatteessa Northern Twilight Symphony olisi helppo tyrmätä, koska päällisin puolin Virtuocityn sävellykset ovat paljolti vanhan kertausta. Kun levylle jaksaa antaa aikaa, kappaleet lopulta paljastavat vahvuutensa.

Virtuocityn sävellykset ovat täynnä sellaisia voimasointuja ja -melodiarakenteita, joita ei yksinkertaisesti pääse pakoon siinäkään tapauksessa, että katsoo koko neo-klassisen tyylisuunnan kalutun loppuun. Kaiken lisäksi Virtuocity vaikuttaa perin kurinalaiselta yhtyeeltä. Kappaleissa riittäisi paukkuja suuremmankin ilotulituksen järjestämiseen, mutta bändi ei anna itselleen liikaa löysää, jolloin kokonaisuuteen jää juuri sopivasti mausteita.

Totta silti on, että kappaleista saa aistia paljon jo aiemmin kuultuja sävyjä. Tietty uudelleenkokemisen tunne ei tietenkään tee oikeutta bändille, mutta toisaalta ei sitä voi välttääkään. Kaikesta huolimatta Virtuocity on saanut aikaiseksi aineksia, joista voi kehkeytyä hittejä omassa lajityypissään. Siitä Paradise on eittämättä selkein esitys.