VITAL REMAINS: Dechristianize

Arvio julkaistu Soundissa 08/2003.
Kirjoittanut: Antti Mattila.
Vital Remainsin Dechristianizea odoteltiin normaalia kiihkeämmin, sillä Deiciden Glen Bentonin tiedettiin ottaneen lauluvastuun. Ja komeastihan oravanmetsästäjän korahtelu blast beateja vilisevään ja grind-nopeuksia jatkuvasti tavoittelevaan deathiin käykin.

Arvio

VITAL REMAINS
Dechristianize
Century Media

Vital Remainsin Dechristianizea odoteltiin normaalia kiihkeämmin, sillä Deiciden Glen Bentonin tiedettiin ottaneen lauluvastuun. Ja komeastihan oravanmetsästäjän korahtelu blast beateja vilisevään ja grind-nopeuksia jatkuvasti tavoittelevaan deathiin käykin. Levystä saa taatusti oikean kuvan ajattelemalla yhteen kolmion Benton, Morrisound ja bändin vuoteen 1989 ulottuva jenkkideath-historia.

Carmina Burana -introlla ja nimibiisillä peli avataan kadehdittavan kovassa vireessä. Brutaalin kaahauksen sekaan heitellään harvakseltaan kitaramelodioita, jotka kirkkaina ja kiillotettuina hyppäävät esiin alhaalla jyrisevästä riffittelystä. Vanha kikka, mutta vaikutus on dramaattinen. Benton on niin äijää kuin vain voi ja käsiä selän taakse ristimättä voi sanoa Dechristianizen olevan viriilimpää humppaa kuin Deiciden pari edellistä.

Biisit ovat kummallisen pitkiä ja puutuminen alkaa vaikuttaa, vaikka tämän tyylin levyllä variaatio ei ole kaikkein tärkeimpiä juttuja. Sitten jysähtävät varsin Deicide-tyylinen Unleash Hell ja eritoten Rush Of Deliverance, joka tarjoaa näin synkäksi musiikiksi jopa arveluttavan raikkaat kitaraharmoniat ja mielenkiinto herää jälleen. Kymmenminuuttisessa Entwined By Vengeancessa on sitten vaihteluakin. 

Lisää luettavaa