THE WAKE: Death-A-Holic

Arvio julkaistu Soundissa 11/2005.
Kirjoittanut: Nalle Österman.
Karjaalta ponnistavan The Waken parin vuoden takainen debyyttialbumi Ode To My Misery meni turhan monelta metallipäältä ohi. Nyt yhtye ponnistaa Göteborgin Studio Megassa äänitetyllä kakkosalbumilla Death-A-Holic. Jos suomalaiset blues-sankarit lähtivät joskus Teksasiin haistelemaan ja fiilistelemään oikeita viboja musiikkiinsa, ei melodista death metallia At The Gatesin hengessä työstävä ryhmä voi käytännössä äänittää kuin Göteborgissa - siis jos haluaa päästä mahdollisimman lähelle musiikillisia juuriaan.

Arvio

THE WAKE
Death-A-Holic
Spikefarm

Karjaalta ponnistavan The Waken parin vuoden takainen debyyttialbumi Ode To My Misery meni turhan monelta metallipäältä ohi. Nyt yhtye ponnistaa Göteborgin Studio Megassa äänitetyllä kakkosalbumilla Death-A-Holic. Jos suomalaiset blues-sankarit lähtivät joskus Teksasiin haistelemaan ja fiilistelemään oikeita viboja musiikkiinsa, ei melodista death metallia At The Gatesin hengessä työstävä ryhmä voi käytännössä äänittää kuin Göteborgissa – siis jos haluaa päästä mahdollisimman lähelle musiikillisia juuriaan.

Death-A-Holicin soundit ja tuotanto kieltämättä potkivat ja myös riffittely on kohdillaan. Myöskään Kaj Michelssonin agressiivista huutoakaan ei käy kritisoiminen. Kun muotoseikat ovat kunnossa, kaatuu Death-A-Holic käytännössä omaperäisyyden sekä todellisten iskusävelmien puutteeseen. At The Gatesin ja The Hauntedin hengessä operoidaan, mutta vailla mainittujen koukkuja ja tappoviisuja.

Potentiaalia yhtyeessä riittää, mutta jatkossa sävellyskynän pitää terävöityä, jos The Wake haluaa olla muutakin kuin yksi At The Gates -jälkeläinen lisää.

Lisää luettavaa