Proge on aina ollut hankalasti hahmotettava laji, eikä tilanne helpotu vuosien vieriessä. Sillä mitä pidemmälle alkuräjähdyksestä tässäkin lajityypissä tullaan, sitä haaleammaksi alkuperä laimenee. Siinä missä pioneerit yhdistelivät raakoja aineksia – folkia, bluesia, kamarimusiikkia, jazzia ja rockia – suoraan lähteiltä, tehdään progea nykyään valmiiden hybridien pohjalta. Eikä vaikka Robert Frippin ja Frank Zappan tekemisiä yhdistelemällä päästä samaan kuin mihin he itse 1970-luvulla omista lähtökohdistaan ylsivät.
Tampereella pari vuotta sitten perustettu, mutta lopullisen muotonsa viime kesänä ottanut Weirdship väistää tämän ansan, mutta vain vaivoin. Osuvasti nimetty debyytti on nimittäin kaatua pariinkin otteeseen naamalleen koheltaessaan samanaikaisesti eteen ja sivuille kuin vauhko varsa.
Toisaalta, jos uudesta yhtyeestä jää suuhun Zappaan ja Red Hot Chili Peppersiin viittaava aromi, ollaan reippaasti plussan puolella. Brittiläisen Prog Magazinen äänestyksessäkin hiljan noteerattu Weirdship on hyvässä nousussa, mutta tarvitsee näkemyksellisen tuottajan suitsimaan itseään ja keskittymään olennaiseen. Keppiä ja porkkanaa kaivataan.