WILL HAVEN: Carpe Diem

Kuvitteellisen William Haven -hahmon mukaan nimetty Will Haven on hyvää vauhtia tekemässä itseään tunnetuksi ulkomaisten metalliaviisien sivuilla, johon hyvät saumat antaa yhtyeen ultratrendikäs uusiometallistaili. Ihan samaan nippuun Will Havenia ei tosin voi pistää myyntilistat valloittaneiden melodisemman osaston kanssa, sillä Carpe Diemin kompromissiton teutarointi karkoittanee tehokkaasti asiaan vihkiytymättömät sivummalle.
Kaukana ei ole, etteikö myös ns. alan syville riveille kävisi samalla tavalla, koska niin kokonaisvaltaista kuin yhtyeen möyrintä onkin, puuttuvat Will Havenin kolmoskiekolta nyanssit tyystin. Tuntuu kuin biiseihin olisi hirttänyt kiinni vain yksi vaihde, jonka avulla yritetään päästä perille asti. Eivätkä saman toisto ja niukat sävyvaihtelut tarkoita tässä yhteydessä tehokeinoa vaan pikemminkin kymmenen biisin kahlaamisen jälkeen puuduttavaa ja tasapaksua kokonaisuutta. Lisää löylyä kiukaille kippaa Soulflyn viime levylläkin vieraillut solisti Grady Avenell, jonka äänirekisteristä löytyy vain yksi ja sama huutosuoli-taso.
Biisien väliin on ujutettu vienoa ambient-hurinaa, joka osaltaan tasapainottaa levyä, mutta pahaenteiset kilinät ja kolinat jäävät kuitenkin sen verran irtonaisiksi, etteivät saa albumia balanssiin. Yhtyeen tarkoituksena oli alunperin tehdä Carpe Diemistä tupla niin, että kakkoslevy olisi ollut kokonaan pyhitetty konesihinöille, mutta ehkä parempi näin. Tupla-annos keskinkertaisuutta olisi todennäköisesti vienyt mennessään ne loputkin sympatiapisteet, jotka nelikko saa puristettua tiukalla ja peräänantamattomalla runttauksellaan. Harmi vain, että tällä konseptilla tulos olisi voinut olla vakuuttavampi, jos Will Haven olisi pistänyt itsensä täysillä likoon ja syventänyt soundiaan entistäkin tummasävyisemmäksi ja mahdollisesti vielä tiputtanut tempoaan piirun verran saaden soppaan raskaamman ilmeen. Nyt bändi jää roikkumaan kaupallisen MTV-"alternativen" ja tosimiesten metallipaukutuksen väliin.