WITCHCRAFT: Legend

Arvio julkaistu Soundissa 9/2012.
Kirjoittanut: Eero Kettunen.

Ruotsin retroilijat palaavat laulaja Magnus Pelanderin johdolla viiden vuoden levytystauon jälkeen. Miehistönvaihdoksia kokenutta bändiä on jo ehditty kaipailla muuallakin kuin Suomen uustaantumuksellisessa ilmapiirissä.

Arvio

WITCHCRAFT
Legend
Nuclear Blast

Ruotsin retroilijat palaavat laulaja Magnus Pelanderin johdolla viiden vuoden levytystauon jälkeen. Miehistönvaihdoksia kokenutta bändiä on jo ehditty kaipailla muuallakin kuin Suomen uustaantumuksellisessa ilmapiirissä.

Legend lähtee liikkeelle Deconstruction-biisillä havainnollisesti Black Sabbathin hengessä. Witchcraftin doom-juuret eivät kuitenkaan tule albumilla esiin näkyvimmällä mahdollisella tavalla. Legend on kattavasti 1970-lukulainen tyylikokonaisuus, jolla soitto rullaa kuin parempina päivinä. Magnus Pelanderin tulkinta kuulostaa usein hillityltä, vaikka värkeissä olisi varaa, kuten etenkin tuttuun tapaan mittava päätösraita Dead End osoittaa.

Witchcraft soundaa Legendillä mahtavalta. Aiemmin muun muassa Opethin ja Katatonian kanssa puuhastelleen tuottaja Jens Bogrenin tekemisestä erottuu selkeä käsityöläisyyden leima. Albumin kappalemateriaali ei itsessään yllä aivan huippuluokkaan. Turha tällaisia bändejä on siinä suhteessa esikuviinsa verrata, mutta esimerkiksi Rival Sons pyrkii uudeksi Led Zeppeliniksi jonkin verran terävämmän biisikynän turvin.

Lisää luettavaa